© jevs
Varsasta lähtien Mauno on ollut utelias ja seikkailusielu. Kaikki pienetkin asiat, kuten käytävällä oleva ämpäri, raollaan oleva ovi tai eri loimi roikkumassa karsinan ovessa on saanut Maunon mielenkiinnon heräämään. Mauno ei pelkää mitään - päinvastoin välillä on jopa tyhmänrohkea. Hoitaessa Mauno osallistuu kaikkeen mahdolliseen; harjojen hamuiluun, hoitajan tuuppailuun, rapsuttamiseen jne. Pahaa Mauno ei kuitenkaan tarkoita. Satulavyön kiristäminen ei tuota Maunon kanssa minkäänlaista ongelmaa, mutta kuolaimia ei poika välillä viitsisi millään ottaa suuhun, eli suuta ei avata vaan pää nostetaan niin korkealle katon rajaan, kuin vain on mahdollista. Selkäännoustessa Mauno seisoo mallikkaasti paikoillaan, mutta välillä on sellaisiakin päiviä, jolloin selkäännouseminen tuntuu olevan haaste ja mahdoton suorittaa. Tutun ja turvallisen ratsastajan kanssa Mauno kulkee kuin unelma ja osallistuu halukkaasti työntekoon. Tuntemattoman ratsastajan kanssa Mauno kokeilee ensin selvästi rajojaan, mutta mikäli ratsastaja osaa vaativa sopivasti eikä anna periksi heti ensimmäisten vastoinkäymisten tullessa vastaan, kulkee poika myös mallikkaasti.

Maunon kanssa alkuverryttelyt ovat tärkeässä roolissa. Mikäli Maunon kanssa ei muista verrytellä kunnolla ennen -ja jälkeen ratsastuksen, voi olla varma, että Mauno on seuraavana päivänä kiukkunen ja jumissa. Mauno on perinyt isältään Martilta massiivisen rungon ja elegantit liikkeet, sekä kiltin luonteen. Emältään Tildalta Mauno on perinyt vauhdin, jonka huomaa varmasti esimerkiksi maastossa. Välillä tuntuukin ettei Maunon kanssa ole turvallista maastoilla varsinkaan yksin, sillä poika pelkää moottoriajoneuvoja ja näkee siellä sun täällä pieniä vihreitä miehiä. Tutuksi tulleet postilaatikot ovat pahoja säikkymisen kohteita, saati sit jos vastaan tulee pimeellä ihminen, jolla vilkkuu heijastimet kilometrien päähän - silloin mennään ja kovaa. Vaikka vauhtia löytyykin, on Mauno senverran herkkä suustaan, että antaa kiinni hetken kiikuttamisen jälkeen. Maunon kanssa onkin parempi maastoilla kaverin kanssa tai isommassa porukassa, jolloin käyttäytyminen muuttuu ja hevonen on edes hieman fiksumpi ja rauhallisempi.

Esteillä Mauno on aika kokematon. Puomiharjoitteluja ollaan menty paljon, mutta suurimmat radat ovat olleet 80 senttimetriä korkeita. Tästä ylöspäin ei varmaan tulla Maunon kanssa koskaan hyppäämään, sillä Maunolla on aika tekeminen saada pidettyyn jalat mukana hypyissä ilman, että kompastuu niihin. Silloin tällöin pienten esteiden ylittämiset ovat rattoisaa ja mukavaa vaihtelua, mutta Mauno on henkeen ja vereen kouluhevonen - niinkuin pojan vanhemmatkin. Maunosta odotetaankin kovalla toivomisella kouluratojen mestaria ja jo nuoresta iästä lähtien pojan kanssa on kierrelty koulukilpailuita - sijoitusten kera.

Päiväkirja, valmennukset