Elle on todella suloinen ja kiltti tamma. Se on ollut varsasta asti hyvin paljon ihmisten kanssa tekemisissä ja tottunut pienestä pitäen kaikenlaiseen näpertelyyn ja toimintaan. Harjaaminen ja muut hoitotoimenpiteet sujuvat ongelmitta, ainoastaan kuolaimia laittaessa saa joskus hieman taiteilla kun Elle ei jaksaisi avata suutaan. Hoidon ajaksi tamma on parempi laittaa kiinni, etenkin aremman hoitajan kanssa Elle saattaa tuntea olonsa turvattomaksi ollessaan karsinassa irrallaan.

Taluttaessa Elle on vähän levoton, se ei malttaisi pysähdellä tai ainakaan seistä paikallaan ja liikkeessä ollessaan se kuikuilee ympärilleen jos näkee tai kuulee jotain vähänkin epämääräistä. Tuulisena päivänä Ellen kanssa saa varoa varpaitaan, silloin on sen mielestä liikkeellä tavallistakin enemmän petoja jotka syövät pienejä poneja välipalaksi. Selästä käsin Elle on jostain syystä paljon rauhallisempi, ehkä se luottaa ihmiseen enemmän kun saa ohjeita sekä ohjilla että pohkeilla ääniapujen lisäksi. Ratsastaen tamma on maastossakin mukavampi, ei ole ihan niin arka ja pelokas, mutta aran ratsastajan kanssa ei silti kannata poistua kentältä. Elle vaistoaa hyvin käsittelijänsä tuntemukset ja pelkäävän ihmisen kanssa se itsekin säikkyy.

Elle on reipas ratsu niin sileällä kuin esteilläkin. Pikkutammalla ei kapasiteetti riitä kovin pitkälle, mutta helpot koulukiemurat ja matalammat esteradat se selvittää näppärästi. Elle on erittäin ketterä ja kääntyy lähes paikallaan, se ei ehkä pingo kovin nopeasti mutta sen kanssa pystyy esteradalla tekemään tiukkojakin kaarteita. Koulupuolella Elle on kuuliainen ja rento, sillä on pieneksi poniksi ihan mukavat liikkeet ja yleisön edessä tammasta irtoaa aivan uusi vaihde kun se esiintyy oikein edukseen. Kilpailuissa Elle on juuri sopivasti hieman hermostunut niin että se näyttää lähinnä innokkaalta ja virkeältä.

© Tuire N.
Ariellen isänisä Meren Poika oli hyvin tunnettu walesinvuoristoponiori, joka loisti aikanaan esteiden parissa. Menestyksekkään kisauran jälkeen se siirtyi siitokseen ja saikin monta varsaan, joista useimmat ovat myös pärjänneet kisaradoilla.

Ariellen isänemä ei ollut varsinainen kilpailuponi, vaikka sillä olikin todella suuri kapasiteetti kouluratsastukseen. Enimmäkseen sillä kuitenkin kilpailtiin valjakkoajon parissa, jossa se sai muutamia hyviäkin sijoituksia. Mitään suurta nimeä Merituulesta ei tullut, koska sitä ei myöskään käytetty varsinaisesti siitoksessa. Sai se silti muutaman kauniin varsan.

Ariellen emä Amorelle on tuontitamma Walesin mailta, jonka sukua ei tunnettu.