Luonnekuvaus

Ninni on luonteikas ja fiksu tamma, suloinen ulkokuori kätkee sisäänsä erittäin hauskan pikku ponin. Tamman tarhasta pyydystäminen on hieman hankalaa, Ninni kun meinaa että pihalla on paljon hauskempaa eikä anna kiinni sitten millään. Se on kehittänyt kiinniotosta leikin: Ninni odottaa kunnes ihminen tulee lähelle ja juuri ennen kun sen saa kiinni, Ninni heittää takapäätään ja pinkaisee hirmuista kiitoa tarhan toiseen päähän hirnahdellen iloisesti kuin sanoen "ähäkutti, etpäs saa kiinni!". Tätä se jaksaa harrastaa vaikka miten kauan, edes herkuilla houkuttelu ei auta. Parhaiten Ninnin saa kiinni kun hakee sen tarhasta samaan aikaan kun jonkin muun hevosen, silloin Ninni tulee portille ihmettelemään että "enkö minä pääse mukaan", nappaa riimunnarun hampaisiinsa ja lähtee kävelemään tallia kohti. Kuljetusboksia Ninni jaksaa aina kummastella, sen mielestä on ilmeisesti ihmeellistä että ensin mennään koppiin, koppi tärisee jonkin aikaa ja yhtäkkiä ollaan ihan eri paikassa. Ulos tultaessa se kurkkii turpa pitkällä kopin ovelta ja astelee lopulta hyvin varovaisesti maahan. Koppiin se menee mielellään, tosin se pitää matkustamisesta enemmän jos on hevosseuraa mukana.

Ninni on kiltti hoitaa, se pysyy enimmäkseen paikallaan mutta vain jos se on kiinnitetty käytävälle. Boksistaan Ninni on hyvin tarkka, siellä ei saa touhuta mitään Ninnin ollessa paikalla. Ovea avatessa Ninni luimistelee ja irvistää pahasti, ja jos sinne jää pidemmäksi aikaa kuppaamaan, Ninni ottaa tiukasti kiinni jostain vaatteesta ja ravistelee. Siinä vaiheessa on viisainta lähteä pois, sillä Ninni puree ja kunnolla jos ei ravistelua usko. Se onkin ainut tilanne jossa puremisesta on vaaraa, ellei oteta lukuun hampaiden raspausta (Ninni yritti syödä raspin ensimmäisellä kerralla...). Ninni ei myöskään potki, paitsi muita hevosia. Tarhassa se komentaa muita ja nuoresta iästään huolimatta se on oman tarhaporukkansa kiistaton pomo. Kukaan ei enää vastusta sen komentelua mutta alussa oli joka ilta muissa tammoissa jotain paikattavaa Ninnin pikku kavioiden jäljiltä.

Taluttaessa Ninni on hieman pöhelö, toisinaan se kävelee ihan nätisti mutta usein se saa päähänsä pelätä taluttajaa. Se saattaa yhtäkkiä tökätä turpansa taluttajan niskaan ja kavahtaa samassa kauemmas niin pitkälle kun narua riittää. Aikansa pompittuaan se irvistää ja rauhoittuu toistaakseen saman pian uudestaan. Ninni on yleensäkin kova irvistelemään, oikein innostuessaan se höristää korviaan, vääntää ylähuulen rullalle, työntää kielensä ulos ja ravistelee päätään mielipuolisen näköisenä.