R.I.P. Ivrig v. Bracken

   

Meriitit

VIR MVA ch -- myönnetty 28.11.2010
SHLA-I -- 26,5(27-26)-27-18-21-8-10 = 110.5p
KTK-I -- 21 + 20 + 20 + 20 = 81p
YLA2 -- 35 + 33 + 30 + 35 = 133p

Luonnekuvaus

Iiro on ehkä yksi suloisimmista shetlanninponeistani luonteeltaan. Se ottaa rapsutukset sun muut hellyydenosoitukset enemmän kuin mielellään vastaan, eikä se pane pahakseen jos sille muutaman porkkanan antaa samalla. Harjauksen aikana se meinaa aina välillä nukahtaa, eipähän ole huolta siitä miten ori saattaisi karsinassa käyttäytyä. Muista oreista se ei pidä ollenkaan, mutta tammojen suhteen asia on aivan eri. Se machoilee ja hörisee heti kun uusista tyttökavereista näkyy vilauskin. Ihmisten seurassa poni on myöskin sosiaalinen, heti ensi tervehdykseksi hamuaa vierailijoiden taskut herkkujen varalta. Jos herkkuja löytyy, Iiro haukkaa ne sujauksessa suuhunsa ettei kukaan muu ehdi viedä niitä. Koskaan en ole ponin nähnyt luimivan ihmisille, se on aina oma iloinen itsensä.

Hoitaessa Iiro on kuin nallekarhu. Se seisoo paikallaan kiltisti ja välillä katselee mitä hoitaja puuhaa. Harjaaminen saa sen usein rentoutumaan vähän liikaa, koska välillä nukkumatti vie orista voiton. Herätyskelloa ei tosin ole vaikea keksiä, pienikin namipussin rapina saa orin taas pirteäksi. Iiro on hieman uteliaskin, se haluaisi tutustua melkein jokaiseen vastaan kävelevään ihmiseen (ja tietysti taskuissa lymyäviin herkkuihin). Satuloidessa ori pullistelee normaaliin tapaan. Korvat hörössä ja katse käytävän tapahtumissa ori yrittää esittää kuin ei tietäisi syytä miksi kolme ihmistä kiskoo naamat punaisina satulavyötä kiinni. Ja tietysti, heti kun sen on saanut ensimmäisiin reikiin, ori päästää kaikki ilmat taas pihalle. Suitsiessa Iiro käyttäytyy asiallisesti, ottaa kuolaimet suuhun ja pitää päänsä paikallaan kunnes remmit on saatu kiinni.

Muiden hevosten seurassa Iiro osoittaa olevansa pomo jos joku eksyy liian lähelle. Turhaan ori ei kuitenkaan rähinöi, muttei myöskään anna muiden pompottaa itseään. Tammojen perään Iiro on kuitenkin kuten muutkin orit. Pöyhistelyä, hörinää, tanssahtelua, mitä vain kunhan saa huomion itseensä. Tarhassa Iiro ei mielellään ole ilman kavereita, mutta pärjää kyllä yksikseenkin ilman riehumisia ja paniikkikohtauksia.

Ratsastaessa Iiro on reipas ja täynnä intoa. Mateluvauhtia on turha odottaa, alusta alkaen ponilla on täysiäkovaa-vaihde päällä. Jarruttaminen ja rytmin löytyminen saattaa varsinkin laukan jälkeen olla hieman hakusessa. Kun enimmät alkuvireydet on saatu pois, muuttuu Iiro todella ihanaksi ratsastettavaksi. Harvoin pääsee ratsastamaan näin herkällä ponilla, pysähtymistä tai laukannostoa ei tarvitse kuin miettiä ja se on jo melkein tehty. Esteillä Iiro innostuu oikein kunnolla. Ensimmäisten verryttelyhyppyjen jälkeen saattaa päästä pari ilopukkia tai kiihdyttelyä, mutta kun sen saa ratsastettua kunnolla avuille, ei sekää ole ongelma. Esteet ylittyvät toki aina hyvillä ilmavaroilla, eikä ori kyttää minkäänlaisia esteitä. Ja vaikka ponnistuspaikka olisi kuskilla hieman hakusessa, ei Iiro ainakaan epäröi hypätä siitä mihin sattuu osumaan.

Ajaessa Iiro on mukava, vaikka vauhtia välillä piisaa turhankin paljon. Se on kuitenkin melko helposti käsiteltävä ja käyttäytyy tilanteessa kuin tilanteessa. Ori nauttii erityisesti maasto-osuudesta, jolloin se saa painella kovempaa. Kilpailuissa Iiro yrittää parhaansa mukaan tehdä pyydetyt asiat, eikä yleensä kiirehdi ja sohella niin paljon kuin kotitreeneissä.

Sukutaulu

Iiron isä Roo-Raccoon on kimo shetlanninponi ori, joka syntyi ruotsalaiseen shetlanninponi siittolaan. Orille oli koti valmiina jo ennen sen syntymää, joten se muutti Iso-Britaniaan heti kun se oli vieroitusikäinen. Ruotsissa se jo kahmi muutamat näyttelypalkinnot maitovarsa luokista, mutta Isossa-Britanniassa sen menestys lähti nousukiitoon ja se sai varsa championin. Seitsemän vuotiaana ori nimettiin muotovalioksi. Roon ratsukoulutus aloitettiin vasta sen ollessa seitsemän vuotias, jonka jälkeen se nähtiin menestyksekkäästi sekä koulu- että esteradoilla. Ori asustaa vieläkin samaisella omistajalla, joka sen silloin aikoinaan Ruotsista osti, astuen tammoja lähes päivittäin. Kisauran se lopetti 18-vuotiaana ja sillä on sijoituksia melkoinen määrä.

Isänisä Cocaparty oli englantilainen, päistärikkö shetlanninponi ori. Cocaparty kilpaili koulussa ja valjakkoajossa satunnaisesti, lopun ajastaan se vietti kotonaan hajanaisesti tammoja astuen. Cocapartyn luonnetta kuvattiin melko vaikeaksi; sillä oli tosiaan oma tahto! Mikäli jokin ei oria miellyttänyt, ei se sitä myöskään tehnyt. Senkin takia sen kisaura jäi hieman vajaaksi. Cocaparty lopetettiin 23-vuotiaana, kun orin kunto heikkeni niin paljon, ettei se enää pystynyt edes kunnolla syömään.

iii. Musta Tigereye oli omistajansa mukaan todella kiltti ja miellyttämisenhaluinen oriksi. Orilla oli säkää noin 102cm ja se oli ruunikko. Sillä kilpailtiin sekä esteillä, koulussa, valjakkoajossa että ponilaukoissa ja se menestyi kohtalaisesti niissä kaikissa. Ori jätti jälkeensä 29 jälkeläistä. Näyttelyissä tämä herra ei päässyt koskaan käymään, mutta eipä se juuri rakenteensakkaan puolesta loistanut.

iie. Balbour Bonnie oli päistärikkö tamma, joka syntyi ja kuoli pienellä ruotsalaisella ratsastuskoululla. Koko elämänsä tamma opetti pieniä lapsia ratsastuksen saloihin, ollen kaikkien suosikkiponi. Tamma kuoli jäätyään eläkkeelle, ollessaan 24-vuotias. Balbour Bonnie astutettiin vain kerran ja siitä sai alkunsa Cocaparty.

Isänemä Catch Wiona asustaa vieläkin pienellä yksityistallilla, pitäen seuraa kahdelle lämminveriravurille. 103cm korkea, rautias Catch Wiona on hieman arvaamaton ponin retales, joka keksii kepposia tuon tuosta. Tamma kuitenkin on hyvätapainen. Kilpailuissa Catch Wionaa ei ole nähty itse pääosassa, mutta ihastuttaa usein lapsia paikallisissa raveissa talutusratsastuksessa.

iei. Maxie v. Bracken oli aikoinaan melko tunnettu poni Britanniassa. Se oli kimo ja säkäkorkeutta siltä löytyi 104cm. Ori kilpaili valjakkoajossa vaativissa luokissa Haly Badmintonin kanssa. Se keräsi melkoisesti voittoja ja oli suosittu jalostuspiireissä. Näyttelyissä tämä ori ei koskaan erityisemmin loistanut.

iee. Freyd's Vivance oli kouluratsastukseen painottunut shetlanninponi Ruotsissa. Poni kilpaili Helpossa B:ssä ratsastajansa Nina Hortråhin kanssa. Kun kisaura oli ohi, myytiin tamma siitokseen eräälle pienkasvattajalle, jossa se sai kolme varsaa.

Iiron emä Pieceplossom syntyi keskellä talvea ja oli melkoinen yllätys jopa sen kasvattajalle. Pieceplossomin emä oli viettänyt kesällä kaksi kuukautta shetlanninponitallin kesälaitumella lukuisten muiden tammojen kanssa ja ilmeisesti naapurilaitumen shetlanninponi ori oli päässyt tamman vahingoksi astumaan. Muutenkin pulleassa tammassa ei huomattu mitään muutoksia ja sillä ratsastettiin varsan syntymään saakka. Pieceplossomista kehkeytyikin oikein näpsäkkä pikkuponi omistajan tyttärille, joita oli neljä. Pieceplossimilla ei kilpailtu juuri koskaan, mutta sen kanssa käytiin näyttelyissä ja pikkutapahtumissa, mitä ikinä pienet lapset keksivätkään. Pieceplossom elää yhä, samassa paikassa minne syntyi ja luultavasti siellä se elää loppuelämänsä.

Iiron emänisä Hotn' Crimeprins oli komea, ruunikko ori, jolla oli säkää vain 98cm. Hotn' Crimeprins syntyi pieneen shetlanninponi siittolaan, josta sen matka jatkui vielä pienemmälle, shetlanninponi tilalle, jossa lapset saivat opetella ratsastuksen alkeita ja kilpailemista. Ori olikin erittäin hyvätapainen ja sillä on takanaan monet pikkukisojen palkinnot. Näyttelyitä tämä ori ei koskaan nähnyt, mutta astui tilan tammoja aina, kun uusia poneja tarvittiin käyttöön.

eii. Wolbacka's Emil oli ruunikko shetlanninponi ori, jolla oli melko tulinen luonne ja hieman pimennossa oleva historia. Pienestä huutokaupasta shetlanninponi siittolaan päätyneestä orista ei tiedetty muuta, kuin se mitä sen papereissa luki. Ori kuitenkin sai valoisan elämän ja sillä kilpailtiin esteillä melko aktiivisesti. Ori kuoli 26-vuotiaana astuttuaan yli sata tammaa.

eie. Crime-Gesha asusti samaisessa siittolassa, minne Wolbacka's Emil päätyi. Tamma kuitenkin syntyi Ruotsissa, mistä se vasta seitsemänvuotiaana päätyi pieneen britannialaiseen siittolaan. Crime-Geshalla kilpailtiin aktiivisesti kolme vuotta, jonka jälkeen se siirtyi kokopäiväiseen siitokseen ja synnytti koko elämänsä aikana viisi varsaa.

Iiron emänemä, rautias Miamidancer syntyi pienelle lämminverisiittolalle, jossa tamman emä oli maskottina. Siittolan omistajan tyttärellä oli poni, jolla sai ratsastella aina, kun tätä huvitti. Tammalle päätettiinkin hommata jälkeläinen, ihan vain myyntiä ajatellen. Miamidancerille oli koti valmiina jo ennen sen syntymää ja heti vieroitusikäisenä se matkasi pienelle tilalle, jossa sen ainut varsa, vahinko Pieceplossom syntyi.

eei. Denton Cocahilly on arvostettu poni Ruotsin shetlanninponi jalostuksessa. Monet arvonimet keränneellä orilla on säkäkorkeutta 105cm ja väriltään se on ruunikko. Denton Cocahilly kilpaili Ruotsissa sekä koulua että esteitä, eikä koskaan ollut tuloslistan kärkipäässä. Orin nimen voi löytää todella useiden ruotsalaisten ponien sukutaulusta.

eee. Ces Yorkbitch oli rautias, 102-senttinen shetlanninponi tamma, joka syntyi pienelle tilalle. Se myytiin heti vieroitusikäisenä lämminverisiittolan tyttären ratsuksi, jolla tämä saisi harjoitella alkeita. Ces Yorkbitch asuikin koko elämänsä tässä siittolassa, jopa sen jälkeen kun tytär kasvoi aikuiseksi. Monet kylän lapsista saivat opetella ratsastuksen alkeet juuri tällä ponilla ja sen kuoleman jälkeen sitä jäi monet kaipaamaan.

Jälkeläiset

t. Härdellin Ilona (s. 1.2.2011) e. Waka Waka v.d. Bert
o. Dustbuster KUM (s. 2.2.2011) e. Julia v.d Lindegaard
t. Bicka v. Agenhoff (28.2.2011) e. Belle v.d. Arielle
t. Londonbell Crow (s. 20.3.2011) e. Malibu Mell
o. Dreamward v. Afwyn (s. 21.3.2011) e. Al Capone GBR
t. Chapa v. Cupcake (s. 2.5.2011) e. Alldaglig Skönhet

Näyttelytulokset

05.08.2010 Saga Shetlands, MVA-SERT pt. Kata P.
21.08.2010 Cecam Shetlands, MVA-SERT pt. Alina J.
22.08.2010 Kisakeskus Life, MVA-SERT pt. Ellen M.

Kilpailutulokset

valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

Kouluvalmennus 04.06.2010, valmentaja Tytti S.
Tapasin Iiron ja sen ratsastajan kentällä, ratsastaja kertoi, että he olivat jo kävelleet alkukäynnit ja valmiina tositoimiin. Neuvoin häntä tekemään paljon siirtymisiä ja taivutteluja alkuverryttelyssä. Verryttely sujui kokonaisuudessaan melko hienosti, siirtymiset olivat ainoat jotka tuottivat ongelmia, sillä Iiro ei millään totellut heti ensimmäisestä pyynnostä, jonka vuoksi siirtymiset eivät olleet niin teräviä kuin olisi pitänyt. Neuvoin ratsastajaa valmistelemaan ponin kunnolla tulevaan tekemällä puolipidätteitä sekä antamaan napakat avut kun hän halusi vaihtaa askellajia. Nyt alkoi sujumaan jo paremmin, joten aloimma vihdoin kunnolla töihin. Aiheenamme olisi tänään vastalaukan harjoittelu kiemurauralla sekä siirtyminen suoraan peruutuksesta raviin. Koska alkuverryttelyssä oli jo paljon siirtymisiä, kerroin että ottaisimme ensin kiemurauraa. Neuvoin ratsastajaa laukkaamaan ensin kierroksen verran, jotta poni rentoutuisi hieman. Heti kun ratsastaja kehotti ponin laukkaan, se lähti kuin tykin kuula. Pian kuitenkin poni rauhoittui ja laukkasi rennosti. Neuvoin ratsastajaa tekemään suurta kiemurauraa pitkällä sivulla. Ensin Iiro yritti vaihtaa laukkaa oikeaksi, joten neuvoin ratsastajaa pitämään kunnolla pohkeet kiinni, ja jos Iiro vaihtaisi laukkaa, se vaihdettaisiin heti takaisin. Muutaman kerran jälkeen poni tajusi hienosti mitä siltä pyydettiin, joten käskin ratsastajaa vaihtamaan suuntaa ja kokeilemaan toisella sivulla. Toinen suunta oli vaikeampi, mutta onnistui lopulta. Sanoin että lopettaisimme kiemurauran tekemisen tähän, kun se onnistui niin hienosti. Neuvoin ratsastajaa harjoittelemaan tulevaisuudessakin tuota jonkin verran. Sitten otimme taas muutamia siirtymisiä käynnistä raviin, ravista pysähdykseen ja niin edelleen. Nyt neuvoin ratsastajaa peruuttamaan ensin viisi askelta, ja sitten vaihtamaan suoraan raviin. Ratsastaja hyödynsi hienosti aikaisemmin antamiani neuvoja, ja poni onnistui ensimmäisellä kerralla hienosti, vaikka vaihto tulikin käynnin kautta. Muutaman kerran yritettyämme Iiro vaihtoi suoraan peruutuksesta raviin, ehkä hieman tönkön näköisesti, mutta vaihtoi kuitenkin. Harjoittelimme vielä toiseen suuntaan samaa tehtävää. Loppua kohden vaihto alkoi sujumaan erittäin kauniisti, joten lopetimme tunnin siihen. Loppuverryttelyssä otimme muutamia voltteja sekä helpompia tehtäviä. Loppukäynneiksi lähetin ratsukon maastoon. Tunti oli erittäin mukava, ja mielestäni poni edistyi hienosti.

Päiväkirjamerkintä 9.1.2011 - Treeniä, treeniä
Lähiaikoina Iiron treenaus on jäänyt kevyemmälle joulun ja muiden kiireiden vuoksi, joten päätin pitää kunnon hikitreenin sekä ponille että kuskille.
Alkuun teimme käyntityöskentelyä pohkeenväistöjen ja taivutusten muodossa. Se tekikin hyvää, sillä Iiro oli alkuun todella tahmea. Ravissa menimme puomeja ympyrällä sekä lyhentäen että pidentäen askelta. Kun ori oli vertynyt, hyppäsimme muutaman kerran matalan ristikon yli. Kun aloimme hyppäämään suhteutettua linjaa, Iiro kiihdytteli eikä olisi millään halunnut pysähtyä. Siksi päätinkin että otan esteiden väliin kaksi askelta vähemmän kuin edellisellä kerralla. Kun homma viimein alkoi sujua, pyysin tallityttöjä rakentamaan pienen radan johon sisältyi 6 estettä. Aluksi oli suhteutettu linja lävistäjällä, johon oli tarkoitus saada viisi askelta väliin. Sen jälkeen lyhyellä sivulla okseri, josta jatkettiin radanpoikki linjalla olevalle pystylle. Viimeiseksi tuli kaareva linja, jossa esteet hypättiin loivalla kiemurauralla. Ensimmäisellä kierroksella suhteutettuihin väleihin tuli yksi askel liian vähän ja hypyt olivat aivan liian isoja. Siksi ratsastinkin seuraavalla kierroksella käyntiin pysähdyksen ennen linjan toista estettä ja tulin linjan alusta uudelleen. Tätä jouduin tekemään muutaman kerran, sillä ori ei millään olisi halunnut laukata hiljempaa. Muutaman kerran jälkeen taputin Iiroa, ja ravasin muutaman kierroksen loppuverryttelyksi.

Kouluvalmennus 24.1.2011, valmetaja miltsu
Maneesiin saapuessani olitte jo odottamassa minua maneesin keskellä. Alkulämmittelynä saitte kävellä ja ravata paljon voltteja. Iiro vaikutti jo alussa erittäin energiselle. Kun aloititte työskentelyn peruutuksilla, ei poni ollut lainkaan halukas pysähtymään saatika sitten peruuttamaan ja sait taistella pitkäänkin sen kanssa. Lopulta peruutuksien sujuessa saitte nostaa ravin ja ottaa muutaman ravinlisäyksen. Vauhdikas Iiro innostuikin vauhdin lisäyksistä ja kiiti ymppäri uraa kuin monteponi. Vauhdin hidastus olikin taas hieman haastavaa. Siirryitte jälleen käyntityöskentelyyn; pohkeenväistöön. Väistöt ponilta sujuivatkin ja pian jatkettiin jo peruutuksilla jälleen. Tälläkertaa kuitenkin testailtiin ponin kärsivällisyyttä niin että peruutuksen jälkeen siirryttiin muutaman askeleen raviin ja takaisin käyntiin. Siitähän poni ei pitänyt mutta lopulta alkoi sujua nostitte laukan. Laukassa saitte ottaa kiemurauralla vastalaukkaa. Vastalaukkojen jälkeen alettiin ottaa jo hiljalleen loppuverryttelyä kevyessä ravissa volteilla ja siirtymisiä.

Estevalmennus 1.2.2011, valmentaja ginie
Saapuessani maneesille olittekin jo täysin valmiita. Aluksi sait ratsastaa kaikki askellajit läpi jotta Iiro lämpeäisi. Poni oli heti täynnä energiaa joten pidempi alkuverkka tekisi hyvää. Asetin puomeja melko lähekkäin, jotta saisitte ylittää ne myöskin kaikissa askellajeissa ja että Iiro nostaisi jalkojaan ahkerammin, nyt ne lähinnä laahasivat perässä. Puomien ylitys sujui mallikkaasti, vaikkakin sinulla saisi olla vähän vakaampi käsi kun Iiro tikittää poninaskelein eteenpäin. Verkkaesteidenkin ylitys sujui hyvin, mitä nyt Iiro villiintyi ensimmäiset esteet hypättyään mutta sait oriin hyvin takaisin kuulolle. Seuraavaksi korotin esteitä 60cm korkeudelle. Radalla oli viisi estettä ja käännökset olivat tiukkoja, joten ponin tulee olla kokoajan kuulolla ja ratsastajan hereillä. Iiro ei tuntunut tykkäävän tiukoista kurveista, vaan löi jarrut pohjaan heti toiselle esteelle lähestyessänne. Sinun tulisi antaa selkeämmät ohjeet ponille ja ohjata se keskelle estettä. Seuraava yritys olikin jo paljon parempi ja suoriuduitte radasta vain yhdella pudotuksella. Toistimme rataa kahteen suuntaan muutaman kerran ja viimeinen kerta menikin sitten ilman yhtäkään pysähdystä, pukitusta tai edes kolahdusta!

Päiväkirjamerkintä 20.2.2011 - Irtohypytystä
Tänään kaikki ponit saivat liikuntaa irtohypytyksen muodossa. Aluksi juoksutin Iiroa liinassa, eikä ori olisi millään halunnut pysyä ympyrällä. Vauhtia riitti, ja kun ravit ja laukat oli tehty, päästin Iiron vapaaksi. Pitkällä sivulla oli kolme estettä, aluksi ensimmäinen oli maapuomina, toinen noin 40cm ja viimeinen 50cm. Kun ori näytti ymmärtävän tarkoituksen, nostimme esteitä. Loppujen lopuksi ensimmäinen oli 50cm, toinen 60cm ja viimeinen 80cm. Koska Iiro pääsi suurenkin esteen kunnialla yli, otin sen liinaan ja annoin sen ravata suurella ympyrällä loppuverryttelyn.

Estevalmennus 25.2.2011, valmentaja LR
Saapuessani maneesiin Ida oli jo verryttelemässä Iiroa ravissa kuten olin aiemmin pyytänyt. Pyysin taivuttelemaan oria pitkillä sivuilla vuoroin vasemmalle, vuoroin oikealle. Ympyröillä ja volteilla pyysin Idaa ratsastamaan poni mahdollisimman suoraksi, kääntäen enemmänkin ulkoavuilla. Se sujuikin hyvin, joten siirryimme laukkaverryttelyyn. Laitoin keskiympyrälle neljä puomia, joiden väliin tuli ratsastaa vuoroin kolme ja vuoroin neljä askelta ainoastaan tietä säätelemällä. Aluksi Iiro meinasi laukata puomit ohi kun oli tarkoitus mennä ulkoreunasta, mutta Idan korjatessa nopeasti ulkopohkeella puomit ylittyivät kiitettävästi. Siirryimme hyppäämään kontrolli tehtävää, jossa jokaisen esteen päällä piti vaihtaa laukka. Kokosin kiemurauralle neljä noin 50cm korkuista pystyestettä. Ensimmäisellä kierroksella suoristukset jäivät puolitiehen ja hypyistä tuli hieman hassuja. Kun käskin Idaa ratsastamaan koko tehtävän suoristetulla ponilla ainoastaan ulkoapuja käyttäen, tehtävä sujui mallikkaasti. Nostin keskimmäisiä esteitä hieman, ja käskin ratsastamaan jokaisen esteen kohdalle voltin ja hyppäämään esteen uudelleen. Aluksi vauhtia oli turhan paljon ja voltit venyivät melko suuriksi. Kun laukka saatiin fiksattua sopivaksi, tehtävä sujui jo paremmin. Koska tehtävä oli melko rasittava ponille, pyysin Idaa ratsastamaan loppuverryttelyn yhden onnistuneen kierroksen jälkeen.

Kouluvalmennus 27.2.2011, valmentaja LR
Ida oli juuri nousemassa Iiron selkään kun saavuin maneesiin. Kun olitte kävelleet muutaman kierroksen, pyysin ravaamaan puolipitkin ohjin ympyröitä ja loivaa kiemurauraa. Hetken päästä otit ohjat kunnolla tuntumalle ja pyysin ratsastamaan joka toisen kirjaimen välin käynnissä, joka toisen ravissa. Kun tehtävä alkoi sujua hyvin, aloitte tehdä joka kirjaimeen pysähdyksen ravista. Aluksi pysähdykset tuottivat hieman ongelmia, kun Iiro työnsi takapäänsä uran sisäpuolelle lähes joka kerta. Kun sait ratsastettua muutamia hyviä pysähdyksiä, saitte kävellä hetken aikaa pitkin ohjin. Samalla kerroin seuraavan tehtävän; jokaiseen kirjaimeen ratsastetaan voltti, joka toinen ravissa ja joka toinen laukassa. Laukannosto tapahtuu aina ravivoltin jälkeen, ja raviin siirtyminen laukkavoltin jälkeen. Aluksi voltit olivat enemmänkin soikion muotoisia, kun Iiro puski sisäpohjetta vasten. Laitoin voltin loppupuolelle tötsän, joka oli kierrettävä ulkopuolelta. Vähitellen voltit alkoivat näyttää pyöreiltä, ja pyysin loppuverryttelyn ajaksi hieman pidentämään ohjia ja ratsastamaan paljon ympyröitä ja voltteja.

Päiväkirjamerkintä 3.3.2011 - Kuulumisia
Iiro on nyt ilmoitettu SHLAn laatuarvostelu tilaisuuteen, josta tietenkin odotamme mahdollisimman hyvää tulosta. Päätin että ori saa hetken hengähdystauon kilpailemisesta, ja astuu sen aikana muutaman oman tammani. Parin viikon päästä jatkamme taas kunnon kisaamista kouluratsastuksen parissa, tavoitteena tietenkin laatuarvostelupalkinto.
Iiron jälkeläisistä kukaan ei ole vielä kerennyt kilpailemaan nuoren ikänsä vuoksi, mutta kaikilta niiltä itselläni on kovat odotukset. Iiro tulee luultavasti astumaan korkeintaan enään neljä tammaa, korkeintaan yhden ulkopuolisen tamman.

Päiväkirjamerkintä 11.3.2011 - Palkintoja
Iiro sai helmikuun SHLA-tilaisuudessa I-palkinnon! Se sai tilaisuuden parhaat pisteet (110,5 pistettä) ja erityismaininnan luonteestaan. Iiro on ehkä viimeisen kerran tarjolla ulkopuolisille tammoille, sen jälkeen se astuu ainoastaan Crowberryn omia tammoja. Kilpailemisen saralta kuuluu hyvää, ori jatkaa kilpailemista kouluratsastuksessa tavoitteena KRJ:n laatuarvostelu.