Artturi on yleensä kiltti ja rauhallinen hoidettava, mitä nyt vähän kuikuilee läheltä kulkevien tammojen perään. Muuten se torkkuu silmät ummessa ja nauttii harjauksesta. Kumisualla pyörittely on ehdottomasti orin suosikkitoimenpide. Ainoastaan kavioiden puhdistus ei suju helposti, Artturin mielestä jalkojen kuuluu olla maassa silloin kun seistään. Hankaloittaa hieman kengitystäkin, mutta yleensä kengittäjä saa orin kuriin pian. Taluttaessa poni kävelee nätisti. Yksi herkku ylitse muiden sillä on, nimittäin omenat. Syksyllä omenien kypsyessä Artturia on vaikea saada omenapuun ohi, se niin kovasti tahtoisi maistaa edes yhden.

Ratsuna Artturi on reipas ja kuumuu herkästi etenkin esteillä, vaikka ne ovatkin ponin päälaji. Ori alkaa jo kentälle tullessa steppailemaan jos näkee esteitä, eikä malttaisi rauhoittua ollenkaan. Kunnon alkuverryttelyillä sen kuitenkin saa riittävästi kuulolle jotta hyppäämisen voi aloittaa. Artturi ei juuri koskaan kiellä, saa olla aika mahdoton paikka hypätä ennen kun se jättää yrittämättä. Ratsastajan kannattaa olla hereillä ja katsoa hyvät ponnistuspaikat ja suorat tiet, tai muuten saa kestää melkoisia loikkia kun poni pyrkii paikkaamaan virheitä joista kuitenkin yleensä on seurauksena pudotus. Kuumuessaan Artturi nostaa päänsä taivaisiin ja on tavallistakin herkempi suustaan, joten vauhdin hidastaminen on hieman haasteellista. Liiasta suuhun kiinni jäämisestä se pyrkii nousemaan pystyyn ja muutenkin protestoi turhan voimakkaita apuja, joten ratsastajalta vaaditaan malttia ja taitoa hidastaa nätisti.

Koulupuoli ei ole niin Artturin omaa alaa, vaikka ponilla onkin erittäin kauniit ja pehmeät liikkeet. Orilla ei oikein kärsivällisyys riitä niiden esittelyyn ja ratsastaja saa tosissaan tehdä töitä että poni alkaa kulkemaan rennosti ja peräänannossa. Etenkin laukannostot ovat hankalia jos Artturi ei ole täysin hommassa mukana. Se ei ole ymmärtävinään apuja ollenkaan vaan kiihdyttää vain vauhtiaan ja mennä posottaa kiitoravia eteenpäin. Maastossa ori tarvitsee tasaisen ja rohkean ratsastajan, sillä Artturi säikkyy varmasti kaikkea jos selässä olija on yhtään epävarma. Iän myötä pahin säikkyily on onneksi tasoittunut ja nykyään Artturin kanssa pärjää mukavasti jo maastoesteilläkin joilla kilpailemista on aloiteltu. Kilpailuissa ori on yleensä hieman hermostunut ja kotiolojakin herkemmin kuumuva, se steppailee ja hyörii ja pyörii niin että ihmiselläkin meinaa mennä hermot. Kunnon lämmittelyjen jälkeen radalle päästyään Artturi yleensä malttaa keskittyä suoritukseen ja jatkaa höseltämistään vasta radalta poistuttaessa.